Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Luento sänkyni vierellä

Olin yön kotona. En tosin saanut nukutuksi niin hyvin  kuin kuvittelin vaikka omassa sängyssä olinkin. Olin kai hörveillyt liikaa eilen aamupäivällä edellisen yön pätkäunia kompensoidakseni. Kun uni ei tullut, menin olohuoneeseen lukemaan aloittamaani, kiinnostavaa kirjaa, joka on Eino Pietolan Sallasta Viipurinlahdelle. Teos on tullut vanhempieni huushollista jaettujen kirjojen mukana. Se kuvaa talvisodan taisteluja kyseisillä paikoilla. Kirja on fiktiota, mutta koska kirjailija on sodankäynyt mies, uskon hänen luoneen aika autenttisen kuvan elämästä noihin aikoihin. Sitä en tiedä, onko hän taistellut itsekin noilla rintamilla.

Teos kiinnostaa minua, koska äitini isä taisteli samoilla suunnilla. Hän oli Jääkärirykmentti 40:ssä, kun kirja taas sijoittaa tapahtumat Erillispataljoona 17:n toimintaan. Kun venäläiset olivat pääsemässä talvisodan lopussa Viipurinlahden yli, pohjoisesta siirrettiin lisäjoukkoja torjumaan heitä ja ruotsalaiset vapaaehtoiset ottivat rintamavastuun pohjoisessa.

Kirjan merkinnöistä päätellen äitiäni on kirja kiinnostanut ja hän on ostanut sen lahjaksi isälleni.

Otin eilen gramman paracetamolin ja tuntuu laakista hävittäneen kummalliset vihlomisoireet jaloistani.

Ajelin aamulla sairaalaan ja näin traktoreita liikkeellä. Vieläköhän maanviljelijät osoittavat mieltään Senaatintorilla. Itäväylällä oli yksi Zetorikin tulossa mukaan.

Jostakin syystä minut siirrettiin toiseen huoneeseen. Vieruspunkkaan oli tullut potilas ja tulin huoneeseen, jossa olen taas yksin. Mietin onko syynä se, että myöhemmin eräs lääkiksen opettaja tuli juttelemaan kanssa ja kysymään voisiko hän tulla opiskelijoiden kanssa tapaamaan minua. Sopihan se. Hän oli paneutunut potilastietoihini. Hän tuli sitten uudestaan kahdeksan opiskelijan kanssa ja sain osallistua noin tunnin luentoon. Hän katsoi minun olevan epätavallinen tapaus. Ilmeisesti hän tarkoitti komplikaatioita, joita minulla on ollut.

Hänkin toi esiin näkemyksen siitä, että leukemiani johtuu lymfoomaan saamistani sytostaateista. Tuli myös esiin, että minustakin on löytynyt Auerin sauvoja. Olen törmännyt käsitteeseen jossakin. Siitä täytyy ottaa selvää.

Kävi ilmi, että hygienian korostaminen on parantanut hoitoja, koska pystytään antamaan vahvempia annoksia sytostaatteja. Mennään riskirajoille saakka.

Oli oikein mukavaa osallistua näin lääkiksen opetukseen.



Ei kommentteja: