Joskus puhutaan uniformuammateista. Ilmauksella tarkoitetaan ainakin ammattisotilaita ja poliiseja. Ehkä näihin voidaan lukea myös palomiehet ja vartijat, kenties tullivirkailijatkin. Sotatilassa uniformu kertoo, kuka on ystävä, kuka vihollinen. Tämä on ikivanha käytäntö. Krimin pienet vihreät miehet taisivat sotkea tämän tradition. Hybridisota on kieroakin kierompaa.
Joissakin tilanteissa on elintärkeää tietää, kuka on auktoriteetti ja kenellä on mikäkin rooli. Onnettomuuspaikalla on kaikki kunnossa, kun punapukuiset hoitavat loukkaantuneita, poliisit pitävät järjestystä ja tutkivat sekä palomiehet sammuttavat palavaa autoa.
Kun nuori poliisikonstaapeli kirjoittaa sakkolappua autoilijalle, ei ole epäselvyyttä auktoritettiasetelmasta vaikka ylinopeutta ajanut olisi kenraali. Sen pitäisi olla sama, vaikka syyllinen olisi poliisikomisario.
Pukeutuminen on viestintää. Jos henkilöllä on musta kaapu ja liperit, on selvää kenen kanssa keskustellaan kasteesta tai vihkimisestä.
Joihinkin virka-asuihin liittyy myös hierakista viestintää. Armeijalla on laaja skaala eri arvoja, joiden tunnukset ovat kauluslaatoissa ja missä kaikkialla niitä nykyään onkaan. Pokkurointi- ja komentojärjestys on selvä kaikille, jotka toimivat samassa organisaatiossa. Alokkailla ei taida olla asiaa lomalle ennen kuin laattamerkit osataan.
Kirkon piirissä hierarkia ilmaistaan paidan värillä. Piispalla violetti, papilla musta ja niin edespäin.
Sairaalamaailmassa on ainakin yksi asia päivänselvä. Kun henkilö, joka voisi olla kuka tahansa, jättää Kolmiosairaalan ulkovaatekaappiin takkinsa ja muut tamineensa, laittaa jalkaansa työlipokkaat ja pukee päällensä pitkän valkean takin, hän julistaa ympäristöönsä olevansa lääkäri. Hänen auktoriteettinsa ja statuksensa on kaikille tiedossa.
Perus- ja sairaanhoitajien tehtävät tuntuvat menevät jonkin verran päällekkäin, mutta selvä jako niissäkin on. Kun minulta piti ottaa näytteet paikoista, joissa epäiltiin tulehdusta, lääkäri antoi tehtävän sairaanhoitajalle, mutta tämä delegoi sen perushoitajalle. Kun potilas pestään, homman hoitavat perushoitajat. Perushoitajat tekevät jonkin verran samoja tehtäviä kuin laitoshoitajat eli esimerkiksi järjestelevät puhtaita tekstiilejä kaappeihin.
Hoitovastuu potilaasta on aina nimetyllä sairaanhoitajalla. Hän jakaa lääkkeet, hoitaa tiputukset ja pitää itsensä selvillä siitä, että potilaalla asiat ovat hyvin. Lähtiessään huoneesta he hyvin usein kehottavat painamaan hälytystä, jos jokin tarve ilmenee.
En ole täysin varma, onko perus- ja sairaanhoitajien pukeutumisessa jokin selvä koodi, joka erottaa heidät. Saattaa olla, että sairaanhoitajat erottautuvat ammattikuntaa edustavalla merkillä, jota ainakin osa kantaa rinnassaan.
En tiedä, ovatko kaikki havaintoni oikeita. Korjatkaa, jos hoksaatte virheitä.
5 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Myös väärinkäytöksille uniformuissa piilee mahdollisuus. Tulee mieleen kauhea esim. Utøyan murhenäytelmä, jossa Breivik poliisiksi pukeutuneena saavutti aseman, jossa piiloutuneet uhrit eivät uskaltaneet luottaa myöhemmin paikalle tulleisiin poliiseihin. Tai ilmiö, jossa murtovarkaat ovat pukeutuneet huomioliiveihin, eikä ympäristö reagoi viranomaisapuun naapurustossa.
Joo, noin on. Breivik oli kauhistuttavan kiero. Kaikkea hyvää voidaan käyttää väärin, jos halutaan ja osataan. Samalla asialla ovat valelääkäritkin, kun vetävät valkoisen takin päälleen. Kiitos kommentista!
Valkoisia (suoja)takkeja käyttävät myös esim. fyysikot. Lisäksi olen nähnyt sellaisen ravitsemusterapeutilla. Kaikki valkotakkiset eivät siis ole lääkäreitä toisin kuin yleisesti kuvitellaan. Näin ainakin paikallisessa yliopistosairaalassa.
Mahdollisimman hyvää vointia sinulle, Heikki! Blogisi on ihanan konstailematon, ja ihailen elämänasennettasi.
Katos vaan, ei mene sitten ihan yskniittisesti. Teurastamoissakin taitavat käyttää valkoisia takkeja. Ne lakitkin voisivat ehkä mennä joistakin leikkaussalimyssyistä. Kiitos kanunnustuksesta ja palautteesta Lumi!
Perushoitajia ei enää kouluteta, ovat nykyisin lähihoitajia
Lähetä kommentti