Uskon, että meidän syöpäläisten elämä on helpompaa kuin ennen vanhaan, koska meillä on some. Jos mennään 60-luvulle, jolloin mummoni sairasti syöpää, potilaat tapasivat sukulaisiaan ja ystäviään, kun nämä tulivat käymään sairaalassa. Arvelen, että mummollani ei juuri kotilomia ollut eikä kotisairaanhoidosta ollut puhettakaan. Kännyköitä ei ollut. En osaa sanoa, oliko potilailla lankapuhelinta huoneissaan. Luultavasti ei.
Nyt kun kännykät, tietokoneet ja nettiyhteydet ovat arkipäivää, tilanne on aivan toinen. Yhteyksiä voidaan pitää läheisten, ystävien, tuttavien ja tuntemattomienkin kanssa jatkuvasti. Minä olen saanut valvavasti kannustusta ja myötäelämistä tämän blogin kommenttien ja Facebookin kautta. Sähköpostiakin olen saanut. Lämpimät kiitokset teille kaikille.
Facebookin ansiosta yhteydet sellaisiin ystäviin ja tuttaviin, joita tapaa harvoin, esimerkiksi pitkien etäisyyksien vuoksi, voivat olla tiiviitä. Näin myös me syöpäläiset saamme nauttia aktiivisista suhteista.
Olen saanut myös ystäviä, joita en ole tavannut koskaan. Jotkut blogini lukijat pitävät useasti yhteyttä ja heihin muodostuu syvempi suhde kuin kertakommentoijiin. Yksittäisiäkin kommentteja on mukava saada. Kun somessa ollaan, voi olla, että ystävästään ei tiedä kuin nimimerkin. Kun tällaisia suhteita on, joku voi saada tukea ahdistukseensa jopa yöllä.
Oma lukunsa ovat syntyneet suhteet muihin syöpäläisiin. Niitä on syntynyt mainittujen yhteyksien kautta. Olen mukana suljetuissa Fb-ryhmissä Allogeeninen kantasolujensiirto -verkosto, Lymfooma-verkosto ja Lymfooma ja leukemia Suomi. Nämä ovat todellisia vertaistukiryhmiä. Niiden kautta saa paljon kokemusperäistä tietoa, kun syöpäpotilaat kertovat tautinsa ja hoitojensa historiasta. Niissä voi myös kuvata omaa tilannettaan ja pyytää muiden kommentteja. Ryhmissä iloitaan yhdessä, kun jollakin on hyviä hoitotuloksia, ja tuetaan, kun on murheita.
Syövän sairastaminen voi olla hyvin yhteisöllistä nykyään, jos niin haluaa. Pakko sen ei sellaista ole olla. Jotkut sairastavat mieluummin yksikseen tai pienen piirin tukemana. Kukin potee tavallaan, mutta vaihtoehtoja on useita.
Eilen tuli blogini tähän asti korkein päivän sivunlatauslukema 2.576.
4 kommenttia:
Heikki, blogillasi on paikallislehteen verrattava levikki. On suurenmoista että sinulla on voimavaraa ja että saat niitä myös ladattua tämän työn kautta. Kiitos kaikkien lukijoiden puolesta! Kärsivällisyyttä ja lohtua jokapäiväiseen taisteluun syöpäsi kanssa. Kirsi
Kiitos Kirsi palautteesta ja kannustuksesta! Eilinen lukema oli toki poikkeuksellinen, mutta toisella tuhannella kuitenkin päivittäislukemat ovat olleet viime aikoina.
Ot sää Heikki aika äijä :)
Kiitos Lauri! :)
Lähetä kommentti